torstai 11. tammikuuta 2018

Avra Beach

Lokakuun loppupuolella matkustimme ensimmäistä kertaa Kreikkaan, tarkemmin sanottuna Rodoksen saarelle. Lento oli yllättävän lyhyt (noin neljä tuntia) eikä kelloja tarvinnut väännellä ja käännellä, kun samalla aikavyöhykkeellä pysyttiin. Rodoksen lentokentältä on hotellille matkaa noin seitsemän kilometriä. 

Avra Beach hotelli sijaitsee meren rannalla Ixiassa noin neljän kilometrin päässä Rodoksen keskustasta. Hotellissa on oma autovuokraamo ja  rakennuksen edessä tien toisella puolella on bussipysäkki,  josta on helppo hypätä välillä tupaten täynnä olevan bussin kyytiin ja körötellä kohti Rodoksen kaupunkia. Taksilla ajaminen oli minusta yllättävän kallista, kun parilla taksikyydillä olisit vuokrannut päiväksi auton.



Hotelli koostuu viisikerroksisesta päärakennuksesta ja bungalow-rakennuksista. Meidän huone oli bungalowin puolella. Hotelli oli minusta ihan siisti, huoneet kyllä kaipaisivat päivitystä ja äänieristys oli olematon. Pyyhkeitä pestiin vähän miten sattui, mutta hienoa oli, että hotelli tarjosi myös erilliset rantapyyhkeet käyttöön. Olen ymmärtänyt, että se on jossain hotelleissa maksullista.








Hotelli sijaitsee ihanasti rannalla. Ranta on kivikkoista, mutta meillä lapset saivat ajan kulumaan etsimällä erilaisia sileitä, kauniita kiviä. "Muutama" kivi saattoi eksyä laukun pohjalle matkamuistoksi. Rannalla oli tarjolla erilaisia maksullisia vesiurheilu mahdollisuuksia ja me hypättiin (lasten jäädessä mummon kanssa rannalle ruikuttamaan) ensimmäisenä lomapäivänä moottoriveneellä vedettävän sohvan kyytiin. Kyyti oli minusta hurjaa, mutta hieno kokemus tälläiselle arkajalalle. Selkeänä päivänä rannalta näkyi Turkkiin asti.
 



Lapsille on hotellissa oma kahluualtaansa. Meidän muksut rakastivat touhuta matalassa altaassa, vaikka allasalue olikin aika täynnä aurinkoisina päivinä. Nälän ja janon yllättäessä oli helppo kipaista hakemassa vieressä olevasta rantabaarista kuumaa kaakaota ja sämpylää. Hotelli on sitten täynnä suomalaisia, joten jos kaipaat reissua ilman sataa muuta suomalaista paistattelemassa päivää allasalueella, valitse toinen hotelli. Altaalla (ja hotellissa muutenkin) järjestetään kaikenlaista ohjelmaa. Meidän porukasta osallistujia löytyi ainakin vesipooloon ja vesijumppaan. 




All inclusiveen minä olin tyytyväinen. En ole nirso ja en odottanut muuta kuin hyvää peruspöperöä, jota sain. En ehtinyt ruokiin kyllästyä, vaikka Roger jo valittelikin tympiintymistä ruokiin viikon jälkeen. Eri vaihtoehtoja oli paljon ja ainakin parina iltana oli teemaillallisia (itämainen ja ranskalainen). Meidän lapsille tosin illallisaika klo 19 oli aivan liian myöhään ja parina iltana otettiin heille rantabaarista pitsaa ja sämpylää iltaruuaksi / iltapalaksi. Mummo tuli vahtimaan nukkuvia lapsia ja me päästiin Rogerin kanssa illallistreffeille (sadan muun suomalaisen kanssa). Ennen illallista kävimme drinksuilla hotellin rantabaarissa. Veljeni on varma, että drinkeistä puuttuu tärkein ominaisuus, alkoholi. Tämä ei kyllä minua haitannut, perheloma kun oli kyseessä.

Aamupälalla ja lounaalla pääsimme ihailemaan upeaa merimaisemaa.



Seuraavaa matkaa odotellessa ja kaivatessa. Matkamessujen tarjouksia on viime päivinä tullut kytättyä, mutta on se vaan niin kallista matkustaa lasten kanssa. Meidän seuraavakin matka tulee olemaan all inclusive hotelliin, koin sen niin helpoksi pienten lasten kanssa ja aikaa jäi muuhun touhuamiseen, kun ei jatkuvaa ruokahuoltoa tarvinnut miettiä ja pohtia. Ja hintavertailua tehdessä ei all inclusive hotellin valitseminen tullut niin paljoa kalliimmaksi.





sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kun minä miehen yllätin

Roger täytti tällä viikolla 30 vuotta. Nähtävästi vuosittain paheneva ikäkriisini sai uuden oireen, kun sain kriisin aikaiseksi siitä, että puoliso vaihtui eri vuosikymmennelle. Onneksi minulla on tässä 1,5 vuotta aikaa tottua siihen, että minustakin tulee vanha ja vaivainen.

Halusin ostaa jotain erikoista pyöreiden vuosien kunniaksi, mutta pankkitilin saldoa katsoessani tajusin, että nyt saa urheiluauto jäädä kauppaan odottamaan lottovoittoa. Viime viikon tiistaina päätin, että elämää ja Rogeria pitää juhlia ja järjestän lahjaksi yllätysjuhlat seuraavana lauantaina. Neljässä päivässä järjestin lapsenvahdin, kutsuin Rogerin lähimmät ystävät ja työkaverit, keksin ohjelmaa, leivoin vähän salaa ja siivoskelin pahimmat rytäkasat piiloon. Sain paljon apua perheeltä ja kaikki olivat heti juonessa mukana. Varsinkin nuorempi siskoni kaverinsa kanssa olivat korvaamaton apu lauantaipäivän pyörremyrskyssä, kun tein viittä asiaa samaan aikaan ja yritin muistella mitä kaikkea vielä piti touhuta.

Kun juhlakalu lauantaina töistä tullessaan nousi kotipihassa autosta ulos, oli osa perhettä odottamassa sankaria ja lauloimme hänelle onnittelulaulun. Syötiin siinä sitten kakkua lopunkin komppanian saapuessa paikalle ja turistiin mukavia. Viimein puolivahingossa möläytin sankarin kuullen lasten tulevasta yökyläilystä. Astetta fiksumpi Rogeri oli kyllä jo tajunnut iltajuhlien mahdollisuuden nurkassa tyhjänä kyhjöttävästä booliastiasta, mutta oli vähän huolissaan tulisiko kukaan paikalle neljän päivän varoitusajalla. Neljä päivää oli muuten maksimiaika minkä pystyin pitämään asian salassa ihmiseltä joka on aviopuolisoni lisäksi paras ystäväni.

Lasten lähtiessä mummolaan katsomaan Peppi Pitkätossua, alkoi meille saapua iltavieraita. Rogerin huoli vieraiden tulemattomuudesta oli täysin turha, sillä meitä oli yhteensä koko päivän aikana yli 30 henkeä. Kauimmaiset vieraat tulivat Kaarinasta asti varta vasten juhliin. Salapolisiityöllä hankkimani Rogerin työkaverin puhelinnumero toi paikalle kunnioittavan joukon sankarin työkavereita, mistä hän oli hyvin ihmeissään. Tällä kertaa kutsuvieraslista määrätyi Rogerin mukaan, joten minun kavereiden ja sukulaisten kanssa juhlitaan sitten syksyllä. Eiks jee?

Meillä oli illalla vähän ohjelmaa ja juhlakalu kävi taas vieraiden kanssa ihastelemassa kuivausrumpua. "Nörtti" kaveritkin pääsivät hommiin, kun korjasivat meidän tietokoneen, jotta saatiin musiikki kuulumaan. Ostin 12 pakettia makkaraa illan grillausta varten, mutta grilli jäi kylmäksi siinä kaiken touhun keskellä. Baarissakin piipahdimme ja oli kyllä hauska ilta. Kiitos kaikille osallistujille. 


Pidin Rogerille puheen, jonka täydensin vieraiden antamilla adjektiiveilla. 
Ideasta kiitos eräälle pääkaupunkiseudun huippu tytsylle,
joka laati samantyylisen puheen meidän häissä.
  

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Alkuvuoden ompelut

Tänä vuonna olen ottanut tavoitteeksi ommella vaatteen viikossa. En ole ihan varma olenko tavoitteeseen päässyt, mutta ihan mukavasti on tullut ommeltua ylitöistä ja kroonisesta väsymyksestä huolimatta. Yllättävän paljon. Olen ainakin väsännyt: Kertulle kaksi collegemekkoa, kolmet unipökät, kaksi tunikaa, yhdet legginsit, kaksi erilaista hihatonta mekkoa, Rogerille kahdet collegehousut ja pari pipoa, mummolle töihin pipon ja Orvolle ryhmähau paidan. Orvolle olen ommellut aika vähän, hän kun on saanut paljon vaatetta serkun serkulta ja en ole löytänyt kivoja, värikkäitä kankaita mistä ommella. 

Ottobren Roses on Grey (koko 110, syksy 4/2016)

Pyjamahousut (Ottobre talvi 6/2015)
Tein näitä pakkasilla meidän ripakintulle,
mutta nää jäi tarpeettomina kaappiin muhimaan.

Valmiista housuista ei ole vielä kuvia,
mutta tuli näistä sen verran kivat, 
että kankaat omiin pöksyihin on ostettu. 
Kaava muistaakseni samasta lehdestä 
kuin lasten pyjamahousujen.

Paapiin kaavakirjan Siiri tunika. Mahtava peruskaava.

Samasta kirjasta myös Linnea ja Vilja mekot.
Kesävaatetta en osta lapsille ennen kesän alea,
joten vielä vähän ompelemista on jäljellä.


Hoitoaskarteluja

lauantai 10. joulukuuta 2016

Mitä kuuluu?

Arki rullaa radallaan ja kohta on joulu! Kikkailulla saatiin lapsille ansaittu yhdeksän päivän loma hoitorumbalta ja minäkin pääsen pitämään pari palkatonta lomapäivää. Odotan jo ensi kesää, että päästään Rogerin kanssa viettämään yhdessä kesälomaa ensimmäistä kertaa kolmeen (?) vuoteen. Suunnitelmissa olisi kiertää autolla Viroa. Latviaa ja Liettuaa, mutta tämän toteutumiseksi tulisi kyllä auton vaihtua. Tällä hetkellä on sellainen kosla alla, että Kitteetä kauemmaksi ei uskalleta lähteä. 

Marraskuussa ei tapahtunut mitään erikoista, mitä nyt neiti täytti neljä(!) vuotta ja öhöm työsuhteeni vakinaistettiin... Mahtavaa, että vuoden 2017 suunnitelmia ei tarvitse pohtia, arvuutella tai stressata, mutta kahden pienen lapsen kanssa vanhempien kokoaikatyö on raastava yhdistelmä. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja askarteluun, hiihdon opetteluun ja yleiseen puuhasteluun lasten kanssa ja haaveilen nelipäiväisestä työviikosta. Viikottain kiroan oman kunnan pävähoitopolitiikkaa, joka ei tue osa-aikaista tai lyhennettyä työviikkoa tekevien vanhempien tarpeita. Meidän kunnassa maksetaan täyttä hoitomaksua olivat lapset sitten 15 tai 20 päivää kuukaudessa hoidossa. Jos olisin viitseliäämpi selvittäisin miten asiaa voisi kunnan hallinnossa viedä eteenpäin, mutta noh en ole. 

Kuukauden vaihteessa elämäni koki muutoksen! Minulle suuren, mutta muille yhdentekevän. Kuten jokainen 2-vuotias uhmaikäinen suhtauduin muutokseen rohkeasti, eli itkin, kiukuttelin ja poljin jalkaa ennen kuin hyväksyin tappioni ja totesin, että oikeassahan ne alan ammattilaiset ovat. Vaikka muut olivat tienneet tämän asian jo vuosia, en ollut itse valmis hyväksymään puuttellisuuttani. 

Tässä ne nyt ovat. Silmälasini. Olen vanha. 

Huomaa, että otan päivittäin selfieitä... :D Rento kuin näkkileipä.



torstai 27. lokakuuta 2016

Kuukauden kirja: Kenenkään ei pitänyt tietää

Pongasin Renee Knightin kirjoittaman Ei kenenkään pitänyt tietää -kirjan Kodin Kuvalehden suosituksista. Silmäilen lehdistä kirjasuosituksia ja merkitsen ne puhelimen muistioon. Sopivan hetken tullessa varaan kirjastosta ja saan tekstiviestin, kun kirjat ovat noudettavissa. Näppärä tapa tutustua uusiin kirjoihin ilman epämääräistä vaeltelua isossa kirjastossa, vaikka sekin on ihanaa ajan salliessa. Ja onneksi nykyisin kirjastosta lainaaminen on ilmaista entisen kahden euron maksun sijaan.

Ei kenenkään pitänyt tietää on englantilaisen Knightin esikoisromaani. Aikaisemmin Knight on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia ja ohjannut taidedokumentteja BBC:lle.



Kirja kertoo Catherine Ravenscroftista, joka alkaa lukea yöpöydälle ilmestynyttä salaperäistä kirjaa. Pian hän huomaa, että romaani paljastaa yksityiskohtaisesti Catherinen elämän kammottavimman salaisuuden. Pahinta on, että hänen salaisuutensa tiesi ainoastaan yksi henkilö ja tuo henkilö on kuollut. Erinäisten käänteiden jälkeen kirja myös ilmestyy hänen poikansa luettavaksi ja alkaa tapahtumasarja, joka muuttaa Catherinen elämän. 

Luin kirjan kahdessa päivässä ja se oli nopeatempoinen ja yllättävä. En ihmettelisi, jos kirjaan perustuva elokuva ilmestyisi teattereihin. Paria viimeistä käännettä en kirjasta ymmärtänyt ja kun sain sen luettua loppuun huokaisin: "Miksi?".  Mutta jos tykästyit Gillian Flynin Kilttiin tyttöön, on tämä kirja sinulle.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kasvispiirakka

Tätä herkullista kasvispiirakkaa olemme parina viikonloppuna syöneet lounaaksi. Parmesaani + valkosipuli + ranskankerma takaavat vannoutuneemmallekin lihansyöjälle makua. Ensimmäistä kertaa teimme tätä yhdessä koko perhe ja Kerttukin näppärästi pilkkoi kesäkurpitsaa pieneksi voiveitsellä. Ohje on alunperin Soppa365 sivustolta



Pohja: 
150g voita
3,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 dl kylmää vettä 


Kuutioi kylmä voi kulhoon. Lisää jauhot ja suola. Nypi aineet murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita aineet nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Älä vaivaa, jotta taikina pysyy mureana. Voit valmistaa taikinan myös monitoimikoneen leikkuuterällä sekoittamalla.

Voitele piirakkavuoka kananmunalla ja taputtele taikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille. Nosta piirakka jähmettymään jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. 

Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

 
Ranskankermatäyte:  
1 valkosipulinkynsi
75g parmesaania
200g ranskankermaa
2 munaa
1/2 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria 

Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Raasta juusto. Sekoita kaikki ranskankermatäytteen aineet keskenään.

Kasvikset:
1/2-1 kesäkurpitsa
1/2 punasipuli 
6 kirsikkatomaattia 

 Huuhdo kesäkurpitsa ja viipaloi. Kuori ja viipaloi sipuli. Puolita kirsikkatomaatit.

 Lusikoi ranskankermatäyte esipaistetulle pohjalle. Asettele pinnalle kesäkurpitsaa, sipulia ja tomaatteja.

Paista piirakkaa uunin keskitasossa vielä 25 minuuttia.

lauantai 1. lokakuuta 2016

Ensi kesän vierailuvinkki: Outokummun vanha kaivos



Alkukesästä tuulisena, mutta aurinkoisena päivänä kävimme porukalla tutustumassa Outokummun kaivosalueeseen ja lasten kaivokseen. Lasten kaivos on suljettu talven ajan, mutta ajattelin vinkata vielä paikasta, jos joku on jo aloittanut ensi kesän lomasuunnitelmien tekemisen. Oli mukava huomata, että pohjois-Karjalastakin löytyy koko perheelle päiväksi mielenkiintoista tekemistä huvipuistojen puutteesta huolimatta. 





Kaivoalue kiinnosti aikuisia (eli Rogeria) ja lasten kaivos oli ihana leikkialue, johon olisi saanut kulutettua enemmänkin aikaa. Kaivosalueella seurattiin punaista  lankaa  viivaa ja Rogerin selvittäessä miten kaivos on aikoinana toiminut, minä kiitin onneani, että Roger oli mukana auttamassa matkarattaiden kanssa portaissa. Portaita nimittäin oli mukavasti, enkä ainakaan huomannut, että rattaiden tai pyörätuolin kanssa olisi joka paikasta päässyt eteenpäin sutjakasti. Oli jännää päästä kävelemään aidossa kaivostunnelissa ja erään tornin huipulla odotti yksi kesän komeimmista maisemista. Samalla lipulla olisi ollut myös mahdollista vierailla kaivosmuseossa, mutta lapsilla alkoi väsy painaa ja jätettiin se ensi kesää odottamaan. 


Lasten kaivos alueelta (jonne voi ostaa lippuja myös erikseen) löytyy muun muassa labyrinttia, hiekankuljetinta, jättimäinen leikkiteline, polkuautoja, trampoliini, köysirata ja karuselli. Kertun suosikki oli köysirata ja aloinkin jo miettimään miten vaikea moinen olisi saada tehtyä omalle pihalle. Kaivosalueen näyttelyssä neiti ihaili kauniita kiviä ensin äidin ja sitten vielä uudestaan isin ja enon kanssa. 

Ensi kesän seikkailuja odotellessa.







perjantai 9. syyskuuta 2016

2-vuotiaan haastattelu

Onneksi juhlittiin Orvon synttäreitä jo muutama viikko sitten, koska nyt syntymäpäivänä pääsin hakemaan herran kesken päivän pois hoidosta, kun juuri syöty lounas oli tullut takaisin pitkin pöytiä. Varsinaista syntymäpäivää on siis juhlittu pillimehuja juoden ja ryhmä Hauta katsoessa ja lahjakin on vielä kaupassa. Söpöt 2-vuotisvalokuvat odottavat kaunista lämmintä syksyistä säätä ja hyväntuulisia lapsia. Eli kokeillaanko onnia ensi syksynä? 

Päivällispöydässä sairastamisen keskellä ehdin kuitenkin haastatella päivänsankaria merkkipaalun saavuttamisesta ja tässä ovat vastaukset:


Monta vuotta olet? 

- kaks vuotta olen -

Mistä tykkäät?

- kakusta tykkään -

Mikä on siun lempi tv-ohjelma?

- en tiiä -

Kuka on kingi?

- äiti -

Kuka on siun paras kaveri?

- Ukki vaamaan. Ukki miun palas kaveli on. -

Ketä kuuluu siun perheeseen?

- kakka -


Kuva viime vuodelta.

 

lauantai 3. syyskuuta 2016

Viikon naurut 13

En tiedä teistä, mutta meillä pienet mussukat huutelevat iltaisin sängyssä kaikenlaista. Milloin pitää etsiä sitä hiton ponilaukkua, toisinaan vaaditaan vettä, mutta useimpina iltoina ainakin silitystä on saatava. 

Eräänä iltana Kerttu huuteli sängystä: 

"Äiti, en halua montaa kertaa sanoa, tule nyt! Äiti tule nyt sieltä senkin kalsarihousu!" 



Jännä, että se sängyssä nukahtaminen on välillä niin hankalaa, mutta joskus uni tulee mitä omituisimmissa paikoissa: 



"Yhteinen ateria on tärkeä monesta syystä.
Ruokapöydässä on mahdollisuus kuunnella toisia perheenjäseniä,
 osoittaa välittämistä ja kokea yhteisyyttä."
- Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma. - 

maanantai 22. elokuuta 2016

Lähiaikojen ompelut

Viime aikoina olen ommellut lapsille hoitovaatetta syksyyn. Enemmänkin olisin halunnut tehdä, mutta arkena iltaisin en vaan jaksa raahautua sohvalta alakertaan ompelemaan vaan mieluummin lepään (koomaan) ja katson Good Wifea. Ompeluaikaa on siis viikonloppuisin lasten ollessa päiväunilla, joten mitenkään massiivista ei tällä nopeudella tuotanto ole. Oli ilahduttavaa kuitenkin huomata, että viime viikolla viidestä hoitopäivästä neljänä Kertulla oli oman äidin tuotantoa päällä. Onneksi syyskuussa taas alkaa kansalaisopiston ompelukurssi, joka motivoi ompelemaan muinakin arki-iltoina lasten ollessa nukkumassa. Roger on tilannut parit rennot vetoketju- ja puukkotaskulliset(!) collegehousut, jotka surruttelen kurssilla. Ensimmäisiä vetoketjun ompeluja odotellessa, IIK. 

Mutta kesän aikana olen Ottobren kaavoilla ja saanut aikaiseksi: 


Gissa Vem - raitatunikan (OB kevät 1/2016) kaavalla ompelin ensimmäisen sivutaskullisen tunikan. Kaavaa on muokattu paljon, etu- ja takakappaletta pidennetty yhtä pitkiksi, hihat pitkiksi, lisäsin sivutaskut ja laitoin kuminauhan pussittamaan helmaan. Alla olevan tunikan tein samalla tyylillä, mutta hihojen ja helman pidennyksen jälkeen tästä tuli vielä aika iso. Pääntien tein tällä tosi kivalla tyylillä Punatukka ja kaksi karhua blogin ohjeen mukaan.



Legginsit tein Ottobren (1/2016) koossa 98, mutta pituutta lisätty roimasti. Vielä on hakusessa täydellinen legginsikaava ripakintulle, koska nämäkin ovat turha isot, vaikka en jättänytkään saumavaroja. 


Noshin diagonaali raidasta tein samistelu pöksyt sisaruksille. Kertun housut on samalla ohjeella kuin ylemmat, mutta lisäsin saumavaroja ja nämä ovatkin enemmän pöksyt kuin legginsit. Orvon pöksyt on Tiny Path - leggins (OB 6/2013) kaavalla ja tämä on tosi kiva kaava. Noshin kangas ei ole kyllä vakuuttanut housukankaana. Kyllähän minä arvelin, että vaalea kangas ei välttämättä ole paras valinta housuihin, mutta kun tätä kangasta ei saa puhtaaksi pesemällä.