lauantai 3. tammikuuta 2015

Meillä lauletaan

Me ollaan Rogerin kanssa kaksi täysin musikaalisesti lahjatonta tapausta. Minä olen soittanut ala-asteella nokkahuilua ja sitäkin korvia kiduttavalla tavalla. Mutta kysynpähän vaan voiko sitä muulla tavalla soittaakaan? Ei ainakaan meillä päin. Kummankaan suvusta ei löydy konserttipianistia ja kaikissa virren veisuu juhlissa on hyvin hiljaista, kun kukaan ei halua laulaa...

Ollaan haluttu katkaista kierre ja tukea lastemme musikaalisuutta laulamalla ja kuuntelemalla musiikkia. Kerttu on käynyt isin kanssa 1,5 vuotta musiikkileikkikoulussa ja toiveena olisi, että Orvo aloittaisi ensi syksynä. Tarkoituksena on tukea ja kannustaa, ei hampaat irvessä pakottaa lasta muskariin tai myöhemmin soittotunneille. Olisihan se hienoa, jos neiti joskus osaisi nuoteista soittaa paljon onnea vaan. Joo joo, lapset ovat pieniä ja liian aikaista asettaa heille turhia paineita, mutta joka vanhemmallahan on lapsiin liittyviä haaveita. Minä ainakin voin käsi ojossa tunnustaa, että mietin tässä yksi päivä millaista on olla mummo ja miten ihania lapsenlapset olisivat.

Nyt kun arkipäivät möllötetään lasten kanssa kotona, on viikottainen muskari Kertun ja Rogerin oma hauska yhteinen juttu. Samalla neiti näkee toisia tuttuja lapsia.

Joululahjaksi lapset saivat Soivan laulukirjan. Kirjassa on 50 suomalaisen lastenlaulun sanat ja nuotit. Nappia painamalla saa myös pianosäestyksen, jonka mukana on helppo laulaa. Kirjan laatineen Soili Perkiön sanoin: "Laulujen avulla rakennetaan pohjaa kielelliselle, emotionaaliselle ja älylliselle kasvulle, kuten myös sosiaalisille taidoille". Suoraan sanottuna olen ihan paska muistamaan laulujen sanoja, joten laulukirja on huippu apu ja viihdyke arkeen. Ollaan monesti korvattu tavanomainen lukuhetki ennen päiväunia laulamalla jos sun lysti on, hämähämähäkkiä ja viittä pientä ankkaa. 

Laulaa en osaa. Minusta pääsevä kimitys on kamalaa kuultavaa, mutta tärkein yleisö eli neiti ei ole vielä valittanut. Meillä on ollut hurjan hauskaa hoilottaessa yhdessä. Ainut huono puoli kirjassa on, että laulut alkavat heti kun painaa play-nappia, mikä saattaa alussa yllättää.




Suosittelen lämpimästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti